Renessanssin musiikki

Musiikin renessanssiajan katsotaan olevan 1400–1600 lukujen välinen aika. Renessanssin aikana syntyi uusia sävellysmuotoja, kuten messu ja motetti, jotka molemmat ovat kirkkomusiikkia. Maallisessa musiikissa madrigaali oli ajalle tyypillinen, taitava ja henkevä moniääninen hovitaiteen muoto.

Soitinmusiikin kehitys oli huomattava.1500-luvulla alettiin säveltää nimenomaan soittimille tarkoitettua musiikkia. Luuttu, cembalo ja urut olivat ensimmäisiä soittimia, joille omistettiin itsenäistä soitinmusiikkia. Nuottijulkaisut yleistyivät renessanssin ajalla, mutta ne olivat usein puutteellisia, sillä eri stemmat saatettiin esittää yhtä hyvin laulaen kuin soittaen.

Yhtenäisen soinnin ihanne johti kehittämään soitinperheitä: nokkahuilut, violasoittimet ja krummhornit. Viola da gamba oli suosittu yhtyesoitin, ja se säilytti asemansa pitkään. Kun erilaisia soitinperheitä yhdisteltiin, saatiin aikaan ns. monikuoroinen tekniikka: Jousi-, vaski- ja puupuhallinryhmät soittivat keskenään ja yhdessä. Lisäksi yhtenä mahdollisena lisäkuorona oli vokaalinen ilmaisu. Tällaisella tekniikalla voitiin luoda suuria ja vaikuttavia tehoja.

Keskiajalla taiteilija oli nimetön, mutta renessanssin aikana korostettiin yksilöä. Kuuluisimpia renessanssin säveltäjiä olivat Orlando di Lasso sekä Giovanni Pierluigi da Palestrina.

Tutustu renessanssin musiikkiin Viva Classica -sivustolla.